Tervehdys kodeiinikoaloitten kamut!

Tämä viikko menikin nopeasti, koska maanantai oli vapaapäivä ja oltiin silloin Sydneyssä. Käytännössä oli siis vain neljä työpäivää. Yleisesti ottaen aika menee täällä todella nopeasti. Liiankin nopeasti, sanoisin. Tuntuu, että ollaan oltu täällä vasta muutama viikko. Kuitenkin aikaa on kulunut jo viitisen viikkoa! Menoja on suunniteltu jo miltei kaikille viikonlopuillekin, joten tylsää ei sen puolesta tule olemaan. Mikä kummallisinta, en muista kokeneeni yhtään sellaista hetkeä tähän mennessä, jolloin olisi pitänyt keksimällä keksiä jotakin tekemistä.

Arki on rutinoitunut helposti. Kävelen töihin lähiön läpi, jossa on omakotitaloja ja kerrostaloja. Alkumatkasta vastaani tulee usein koululaisia koulupuvuissaan. Useammat naamat näen päivittäin. Kääntyessäni tielle, jossa on kerrostaloja ehdin useimmiten kävellä noin 100 metriä kunnes vastaani tulee äiti, joka vie kahta nuorta lastansa kouluun. Yleensä molemmat ovat mukana, mutta yhtenä päivänä viikossa vain vanhempi poika kävelee äitinsä kanssa. On vähän omituista, kun ei tiedä, pitäisikö heitä tervehtiä. Aluksi ohitimme toisemme ihan normaalisti, mutta muutaman päivän jälkeen aloime vaihtamaan hieman huvittuneet hymyt äidin kanssa. Ohitettuani heidät vastaani kävelee päivittäin nuori tyttö. Hieman pulska, päällä yleensä fakkumikroshortsit ja joku t-paita. Kuuntelee hiphop:ia puhelimestaan ilman kuulokkeita.

Tämän jälkeen tulen keskustaan, Civic:iin (kuten paikalliset sitä kutsuvat). Kävelen Canberra Centerin läpi, ohi liikennevaloista ja tulen kadulle, jolla apteekkini sijaitsee. Yhdellä viikolla linja-autosta astui aina ulos vanhahko mies pukeutuneena nuhjuiseen villapaitaansa ja pullonpohjalaseihinsa. Nykyisellä ilmalla se olisi ihan ymmärrettävää, mutta silloin lämmintä oli vielä vaikka kuinka paljon aamullakin... Nyt on siis syksy tulossa ja sen huomaa, vaikka päivisin lämpötila kohoaa yli 20 asteeseen. Öistä on alkanut tulla viileämpiä. Odottaessani liikennevalojen vaihtumista (tai vain sitä, ettei autoja mene) ohitseni pyöräilee usein suoralahkeisiin housuihin ja pukuun sonnustautuneita miehiä. Kypärä päässään, lenkkarit jalassaan. Ehkä naurettavinta oli nähdä mies ajamassa aamuruuhkassa moottoripyörällä puku päällä. Ihmisillä on täällä mielenkiintoinen tapa yhdistää lenkkarit tai flipflopit suoraan pukuun tai jakkupukuun... Kerran näin miehen surffisortseissaan ja hieman kulahtaneessa t-paidassa käyttäen uutuuttaan kiiltäviä hienosti muotoiltuja (ja kalliita?) nahkakenkiä. Outoa...

Mutta mitä tehtiinkään viikonloppuna?

Perjantai: Käytiin töitten jälkeen maistelemassa muutamat oluet Australians:n ja King O’Malleys:n terassilla, nautittiin herkulliset suklaakakkupalat tunnelmallisessa kahvilassa ja Annika kävi pyörähtämässä yöelämässäkin.

Launantai: Aamulla käytiin kiipeilemässä ja illaksi suunnattiin kaverimme Danny:n tupareihin (niillä oli hei pomppulinna!! (joka oli melkein tyhjä kun ehdittiin paikalle)). Dannylta jatkettiin viela Canberran yöhön. Pheonix-baari oli uusi tuttavuus – ja hyvä sellainen! Jau!

Sunnuntai: Univelkojen nukkumista ja edellisen illan muistelua naurun raikaessa. Illalla jalkapalloa ja kun tultiin kotiin, niin Annika-äiskä oli tehny meille korvapusteja! Jamskista vaan!

Ulla-koala kuittaa ja kumartaa!

P.S. Varmasti mietitte jo kuumeisesti, mitä ostatte mulle synttärilahjaksi… Ennakkoon voi lähettää esim. juustohöylän!