Terve!

Lauantaina pidimme Suomi-juhlat, johon kutsuimme noin 20 ihmistä. Yllättävän paljon on kertynyt kavereita täällä. Valmistauduimme juhliin koko viikon, ja sen vuoksi blogirintamalla on ollut viime viikolla kovin hiljaista. Tiistaina keitimme riisipuuron ja siman, keskiviikkona leivoimme karjalanpiirakat ja pullotimme siman, torstaina minä tein mokkapalat ja Ulla Runebergin tortut, perjantaina minä leivoin korvapuustit ja lauantaina Ulla teki munavoin karjalanpiirakoille. Onneksi meillä on pieni pakastin. Lisäksi ostimme sipsejä, popkornia ja mehua. Kirjoitin jokaisesta leivonnaisesta pienet infolappuset tarjoiluastian viereen.

Olimme varsin yllättyneitä vierailijoiden reaktioista. Kaikki maistoivat kaikkea, ja ainoastaan yksi ainoa ihminen sanoi yhdestä ainoasta leivonnaisesta, ettei pitänyt siitä (karjalanpiirakka). Etukäteen arvelimme, että mokkapalat ja kenties korvapuustit olisivat ihmisten suosiossa, mutta kävikin aivan toisinpäin. Karjalanpiirakat ja Runebergin tortut olivat ehdottomasti ykkösiä. Todella moni kommentoi karjalanpiirakoista, että ne olivat hyvin outoja, erityisesti munavoi askarrutti useita etukäteen, mutta maistamisen jälkeen he pitivät niistä aivan valtavasti. Eräskin australialainen poika söi vähintään 7 karjalanpiirakkaa ja otti vielä lisää mukaan kotiin!

Useat vieraat ihmettelivät, olimmeko todellakin leiponeet kaiken itse. Kieltämättä siinä oli melkoinen urakka, mutta kyllä tuntui mukavalta nähdä, kun ihmiset maistoivat tekeleitämme ja antoivat omat kommenttinsa niistä. Teimme keskimäärin 60 kpl jokaista leivonnaista (4 erilaista) ja 9 litraa simaa (jota varten ostimme ämpärin ja kannuja kaupasta). Minä ja Ulla veimme leivonnaisia myös töihin ja saimme todella hyvää palautetta. Juhlien jälkeen vietinkin sitten 4 tuntia kääntäen kaikkien tekemiemme leivonnaisten reseptit englanniksi. :D

Vierailijoita oli monista maista. Ainakin Suomi, Iso-Britannia, Australia, Intia, Chile, Brasilia, Kiina ja Thaimaa olivat edustettuina illan aikana. Kansainvälisyys on parasta! Minua on kyllä kerrassaan purrut Australia-kärpänen. Olen vakavissani harkinnut, että tulisin tänne töihin vuoden tai kahden päästä, ainakin joksikin aikaa – edes kesäksi. Eräs sukulaiseni on jo ehtinyt kommentoida ajatustani ”perhe-arvojen vastaiseksi”. Onhan toki totta, että Australia on kaukana ja kaikki sukulaiset jäisivät Suomeen, mutta toisaalta, maan päällähän eletään vain kerran ja unelmiaan pitää toteuttaa. Saa nähdä. Joka tapauksessa olen kerrassaan tykästynyt tähän maahan, sen luontoon, ihmisiin, kulttuuriin ja elämänasenteeseen.

Saimme maanantaina vieraan. Hän on samasta yliopistosta kuin mekin, yhden vuosikurssin ylempänä. Timo, joka oli Canberrassa apteekkiharjoittelussa elokuusta lokakuuhun, on yhä Australiassa. Hän on matkustanut noin 8 kuukautta ympäri Australiaa ja tehnyt töitä erinäisillä farmeilla. Nyt hän palasi Canberraan ja majoittuu meillä vajaan viikon verran, ennen kuin palaa lauantaina Suomeen. On ollut mahtavaa kuulla hänen seikkailuistaan ja kokemuksistaan; muun muassa laskuvarjo- ja benji-hypyistä.

Ai niin, me muutamme torstaina. Vuokranantaja oli luvannut nykyisen kämppämme jollekin toiselle, joten joudumme jättämään tämän paikan. Onneksi samaisella vuokranantajalla oli toinenkin asunto, johon voimme mennä saman tien. Uusi kämppä on hieman isompi ja hieman kalliimpi kuin tämä. Matka ei ole pitkä, sillä se sijaitsee alle 5 minuutin kävelymatkan päässä.

Täällä on poikkeuksellisen lämmin syksy – melkein kuin kesä. Puut alkavat kellastua, mutta päivät ovat yhä lämpimiä ja aurinko paistaa. Canberra on kovin kaunis.