Tervehdys Uudesta-Seelannista!

Antti onkin kertonut heidän reissustaan Uuden-Seelannin pohjoissaarella. Tässä tulee meidän versiomme kyseisen saaren valloituksesta.

Aloitimme seikkailumme Aucklandista, joka on maan suurin kaupunki (ei kuitenkaan pääkaupunki) ja on rakennettu lukuisten tulivuorien päälle. Aucklandista hommasimme vuokrahenkilöauton sekä samis-matkustus-rannekorut. Vähän niin kuin matkailuside. :) Se on musta, punottu rannekoru, joka on koristettu jade-kivellä (vihreä, täällä todella suosittu korukivi). Muuta, mitä puuhailimme: vierailimme Aucklandin museossa, joka oli varsin mielenkiintoinen. Oma suosikkiosioni oli osasto, jossa kerrottiin tulivuorista. Siellä pääsi mm. simuloituun maanjäristystaloon. Toisena päivänä teimme 16 km pitkän coast to coast kävelyn, joka ulottui rannikolta rannikolle. Matkalla saimme hyvän yleiskäsityksen koko kaupungista ja kiipesimme myös kahdelle tulivuorelle: One Tree hillille ja Mount Edenille.

Aucklandin jälkeen jatkoimme matkaa Whitiangalle. Tie oli loppumatkasta yhtä serpentiiniä; ohut ja mutkainen päällystämätön ajokaista. Pääosin tiet täällä ovat kyllä kunnollisia ja täynnä mahtavia maisemia. Whitianga on kaunis pikkukaupunki Coromandelin niemimaalla. Sieltä käsin kävimme Hot water beachilla, josta Anttikin kertoi. Meillä oli kuitenkin huonoa onnea, koska meri oli liian korkealla tuona päivänä. Normaalisti täytyy odottaa laskuvettä, jotta pääsee kaivamaan kuopan paikkaan, jossa kuumaa vettä pulppuaa ylös merenpohjasta. Sinä päivänä kun menimme, meri oli kuitenkin niin korkealla, että emme päässeet kaivamaan kuoppaa. Sen sijaan menimme käymään Cathedral Cavella, joka on luola todella kauniilla rannalla. Luolakin oli kuitenkin suljettu kivien tippumisvaaran takia. Mutta näimmepähän rannan ja pikkuisen luolaakin oviaukon luota.

Seuraavana ohjelmassa oli Rotorua, joka on rikinhajuinen kaupunki täynnä vulkaanista toimintaa. Ihme paikka. Kävimme Wai-O-Tapussa, jossa oli mm. geysir, kuplivia muta-altaita, romahtaneita kraattereita, rikin maalaamia kuvioita kalliossa, maasta hohkaavaa höyryä ja vaikka mitä, mikä ei vaikuttanut tältä planeetalta alkuunkaan. Samana iltana kävimme opiskelemassa maorikulttuuria. Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaita. Illan aikana meille esitettiin maorien perinteisiä tansseja ja pelejä, lisättiin tietoutta heidän kulttuuristaan sekä kerrottiin heidän perinteisiä tarinoitaan. Illan lopuksi nautimme perinteisen hangi-aterian, joka on maorien juhlaillallinen. Toisena päivänä kävimme Polynesian spassa, jossa saimme lillua luonnon omissa kuumissa lähteissä. Viimeisenä päivänä löysimme keskeltä metsää kuumaa vettä täynnä olevan lammen, johon laski lämmintä vettä pursuava vesiputous. Se oli kerta kaikkiaan USKOMATON paikka. Erityiseksi paikan teki se, että se oli keskellä luontoa, ja ainoat paikallaolijat olimme me ja ystävämme, jotka tulivat hostellilta yhtä matkaa meidän kanssamme.

Sitten Taupolle! Ulla teki Taupolla skydiven ja minä tein benji-hypyn. Benji-hyppy oli paljon pelottavampi kuin skydive (tein oman laskuvarjohyppyni Australiassa). Kaikkein hirveintä oli seisoa reunalla, kaksi lenkkiä nilkkojen ympärillä, ja tajuta, että tästä pitäisi hypätä. Nainen, joka oli takanani, käski minun vain nojata eteenpäin. Niinpä minä nojasin, ja nojasin, ja nojasin, ja... Suoraa päätä kohti veden pintaa! Vauhti oli käsittämätön. En kerennyt tajuta juuri mitään, kun hyppy oli jo ohi ja killuin ylös alas köyden nokassa. Mutta huh, reunalta tippuminen oli hirveää. En edes kiljunut, vaan karjuin niin kuin olisin ollut kuolemassa. :D

Seuraavana suuntasimme kohti Tongariron kansallispuistoa. Matkalla yövyimme Turangissa, joka oli varsin pieni kaupunki. Turangissa tapasimme paljon todella mukavia ihmisiä. :) Seuraava pysäkki oli kansallispuistossa. Olimme varanneet kaksi päivää aikaa tehdä Tongariro Alpine Crossingin, joka on tituleerattu Uuden-Seelannin parhaaksi yhden päivän vaellukseksi (noin 20 km). Valitettavasti molemmat päivät olivat ehkä matkamme pahimmat sadepäivät emmekä sen vuoksi voineet tehdä koko vaellusta. Olin todella pettynyt, mutta säälle ei oikein mahda mitään.

Lopulta saavuimme Wellingtoniin, joka on Uuden-Seelannin pääkaupunki. Wellingtonissa kävimme piiitkästä aikaa kaupungilla kiertelemässä ja ostin itselleni syystakin (täällä on KYLMÄ!). Kävimme myös valtavan suuressa museossa, Te Papassa. Ehdottomasti paras, mielenkiintoisin ja interaktiivisin museo, jossa olen eläessäni ollut. Jätimme vuokra-automme Wellingtoniin ja lensimme Christchurchiin. Sieltä otimme uuden vuokra-auton ja nyt rundaamme läpi Uuden-Seelannin kauniimpaa saarta. Tarina etelä-saaresta kerrottakoon myöhemmin.

Annika