Kirjoitettu ma 8.2.2010, illalla

Tervehdys täältä Sydneystä!

Istun Sydneyn hostellissa, yläsängyssä, ja tuuletin hurisee. Ulla nukkuu alakerroksessa ja Antti viereisessä sängyssä. Vain minä olen hereillä. Ajattelin kirjoittaa hieman tähänastisen matkamme vaiheista.

Kello oli noin 14.30 lauantai-iltapäivällä. Tungin ikivanhaa, risaista talvitakkiani Helsinki-Vantaan lentokentän roskakoriin ja pelkäsin, että joku epäilee minua terroristiksi. Olimme juuri saapuneet Antin kanssa bussilla Nokialta ja meidän oli määrä tavata Ulla lentokentän aulassa. Minä olin herännyt jo neljältä aamuyöstä, jotta ehtisin junalla Nokialle. Oli jokseenkin kummallinen tunne, kun viimein seistä tapitimme siinä kaikki kolme, Antti ja Ulla rinkkojensa ja minä vedettävän matkalaukkuni kanssa. Koko porukka lähdössä reissuun, jota olimme odottaneet ja suunnitelleen lähes vuoden; siitä saakka, kun saimme tietää pääsystämme Australiaan harjoitteluun.

Lähtöselvitys Helsingissä meni ongelmitta ja pääsimme matkaan kohti ensimmäistä etappia. Shanghain lentokentällä meillä oli aikaa tuhlata koko päivä. Tömähdimme Kiinan kiitoradalle aamulla kahdeksan maissa ja lento Sydneyhyn oli määrä lähteä vasta puoli kahdeksan paikkeilla illalla. Lentokoneessa meidän piti täyttää kortit, joissa kyseltiin mm. terveydellisiä seikkoja. Esimerkiksi; oletko viime aikoina sairastunut nuhaa/yskää/kuumetta tms. Mielenkiintoisintahan tässä on se, että Ulla on tälläkin hetkellä pienoisessa flunssassa. Katsoimme kuitenkin parhaaksi vastata kaikkeen ”ei”. Myöhemmin lentokentällä törmäsimme kylttiin, jonka sisältö oli kuta kuinkin ”jos olet flunssainen, peruutathan matkasi muiden terveyden suojelemiseksi”.

Shanghain lentokentällä olimme aluksi aivan pihalla. Tämä johtui suurimmaksi osaksi meitä ”auttaneista” virkailijoista, jotka neuvoivat meidät väärään terminaaliin ja väärälle portille. Lopulta kuitenkin tajusimme, että paikka ei voinut olla oikea, ja lähdimme etsimään oikeaa porttia. Lopulta se löytyi aivan toisesta päästä koko lentokenttää. Liian virkaintoisista kiinalaisista ei kuitenkaan voi puhua, sillä kun yritimme jättää tavaroitamme säilytykseen päivän ajaksi, emme saaneet juuri minkäänlaista palvelua. Minulla on aina ollut kuva ystävällisistä ja auttamishaluisista kiinalaisista, mutta meille oltiin todella tökeröitä - auttamistahdosta ei voinut edes puhua samassa lauseessa näiden kiinalaisvirkailijoiden kanssa. Lopulta emme jättäneet tavaroita säilytykseen ollenkaan, vaan hilasimme niitä perässämme koko päivän.

Päätimme mennä syömään lentokentällä. Päädyimme ravintolaan, josta sai melko halpaa ja hyvin kiinalaisen näköistä ruokaa. Istuimme pöytään ja meille tuotiin ruokalistat. Antti päätyi ankerias-riisi-paistokseen ja minä ja Ulla otimme banbunverso-porsaanliha-nuudeita. Alkupalaksi valitsimme kevätkääryleitä. Odottelimme kauan, eikä kukaan tullut ottamaan tilaustamme. Lopulta huikkasimme pelästyneen näköisen tarjoilijan luoksemme. Hän ei puhunut englantia – niin kuin ei ilmeisesti kovin moni muukaan koko ravintolassa. Saimme tehtyä tilauksemme näyttämällä ruokalistalta, mitä halusimme. Alkupalaksi kaikille jaettiin teetä, mikä oli maksutonta ja kuului palveluun. Sitten siirryttiin mielenkiintoisimpaan osioon… Pöydillä ei nimittäin ollut tarjolla muita ruokailuvälineitä kuin puutikut. Niillä me kaikki kolme sitten yritimme lapata ruokaa kitaamme. Yllättävän äkkiä tekniikka parantui ja syöminen helpottui. Kokemus oli sekin. :)

Ruoan jälkeen menimme päiväunille lentokentän penkeille. Valvoimme vuorottain ja vahdimme laukkuja. Ulla kertoi myöhemmin, että jotkut kiinalaisystävykset olivat ottaneet minusta ja Antista kuvia meidän nukkuessamme. Onpa mukavaa tietää päässeensä jonkun valokuva-albumiin kuola poskella valuen ja tukka sekaisin. Lentokentällä oli myös paljon muuta jännää. Snack-kojuissa myytiin mm. paahdettuja ankanräpylöitä ja kuivattuja kiiviviipaleita sipsipussin tapaisissa pakkauksissa. Löysimme ammatillisen mielenkiinnon siivittämänä myös jonkin apteekintapaisen. Apteekki muistutti enemmänkin kosmetiikkaliikettä ulkonäöltään, sillä kaikki purkit oli sijoitettu kauniisti näkyville lasivitriineihin. Siellä oli paljon kiinalaisia rohdoskasveja, erityisesti ginsengiä. Lisäksi reseptilääkkeitä, kuten Champixia (tupakasta vieroitukseen) ja Viagraa, mainostettiin seinäjulisteilla apteekin ulkopuolella, mikä olisi Suomessa laitonta. Reseptilääkkeetkin oli sijoitettu asiakkaiden nähtäville lasivitriineihin.

Ennen lentokoneeseen nousua kävimme syömässä vielä uudestaan, tällä kertaa BurgerKingissä (ei yhtään länsimaisempaa). Jälkiruoaksi otimme Ullan kanssa erikoiskahvit (omassani oli takuulla jotain vettä väkempää, sillä se maistui niin oudolta) ja Antti villiintyi tilaamaan papaijapirtelön, joka oli ehkä kermaisin pirtelö mies-/naismuistiin.

Shanghaista lento lähti myöhässä kohti Sydneytä. Lensimme Air Chinalla, mikä tarkoitti, että lentokoneruokakin oli kiinalaista. Pääruoaksi oli joko lihaa tai kalaa ja riisiä. Lisäksi oli järkyttävän näköinen salaatti joka sisälsi palan lihahyydykettä, riisinuudelia (?) ja jotain muuta epämääräistä. Pääruoka oli outoa, mutta ei pahaa. Jälkiruoka sen sijaan ei maistunut kerrassaan miltään. Se oli luultavasti vanukasta, jonka päälle oli rouhittu suklaata. Tosin kumpikaan ainesosa ei herättänyt minkäänlaista makukokemusta kielelläni.

Tässäkin koneessa saimme täyttää kortit. Tällä kertaa kyseltiin erilaisista tavaroista, joita ei saanut viedä Australiaan. Erityisesti kaikenlainen ruoka, kasvi- ja eläinperäiset tuotteet olivat kiellettyjä. Australialaiset haluavat ilmeisesti suojella ainutlaatuista luontoaan. Kun 30 tuntia matkustusta oli takana, olimme viimein Sydneyn lentokentällä. Kenttä oli siisti ja ihmiset mahtavan mukavia. Virkailijat kysyivät kaikilta tutkittaviltaan ”hello, how are you?”. Ilma oli lämmin, noin 27 C ja ilmankosteus suorastaan trooppisella tasolla. Taksilla hurautimme hostellille, jossa nytkin istun.

Päivällä ehdimme jo kävelylle pitkin Sydneyn kauniita katuja. Törmäsimme upeaan puutarhaan, jossa lähdimme kiertämään. Se oli täynnä mitä uskomattomimpia puita, kasveja ja kukkia. Yllättävin juttu olivat kuitenkin lepakot – niitä oli valtavasti! Monet puunlatvat notkuivat lepakkolaumojen painosta. Olen aina luullut, että ne lähtevät luolistaan ulos vain öisin, mutta siellä ne kököttivät keskellä kirkasta päivää aivan hereillä. Kävelyllämme näimme myös Sydneyn oopperatalon. Se ei ollut ollenkaan niin suuri ja puhtaanvalkoinen kuin kuvissa. Erittäin hienoa arkkitehtuuria kyllä, mutta kyllä kyseinen rakennus näyttää paljon hienommalta kuvissa kuin oikeassa elämässä.

Tänään menemme varmaankin aikaisin nukkumaan. Aikaero Suomeen on +9 tuntia (Shanghaissa se oli +6h), mutta yllättävän hyvin olemme sopeutuneet. Kahden yön pituinen matkustus sai päivärytmin jo valmiiksi niin sekaisin, että on ollut melko helppoa omaksua uusi kellonaika.