Annikan pohdiskeluja

Hello mates!

Pahoittelut siitä, että blogiamme ei ole päivitetty toviin. Meillä ei ole asunnossa Internetiä, joten sitä varten täytyy lähteä kirjastolle tai ottaa maksullista nettiyhteyttä hostellista keskustasta. Ensimmäiseksi kerrottakoon pääuutinen, eli meillä on kämppä. Eikä ihan mikä tahansa pulju, vaan kokonainen talo!

Kävimme lauantaina katsomassa asuntoa. Vuokranantaja on oikein mukava, hieman vanhempi pariskunta. Kun nainen näytti meille asuntoa, vilkuilimme silmät ymmyrkäisinä toisiamme ja taloa. Aluksi näimme ison eteisen ja ruokailutilan, joista meni ovi suureen keittiöön ja olohuoneeseen. Keittiössä oli mikro, uuni, vedenkeitin, liesi, jääkaappi, pakastelokero, kokkausvälineet ja astiat valmiina. Kaikki muutkin huoneet olivat täysin kalustettuja. Olohuone oli hyvin suuri ja nurkkaan oli laitettu yksi lisäsänky, joka oli tarkoitettu Antille. Olimme jo tässä vaiheessa täysin puulla päähän lyötyjä, koska paikka ylitti odotuksemme täysin. Nainen kuitenkin meni olohuoneen poikki ja astui ovesta, jota emme ensin olleet huomanneet. Talo jatkui! Ovi johti tilavaan makuuhuoneeseen, jossa oli kaksi sänkyä ja neljä suurta vaatekaappia. Kylpyhuone oli talon perällä, ja siellä oli suihkun lisäksi KAKSI pesuallasta. Vuokra on 490$/viikko, mikä tekee yhdelle ihmiselle kuukaudessa noin 430e. Se on todellakin käypä hinta tästä paikasta – varsinkin kun nyt on lähes mahdoton saada kämppää, koska yliopistot alkoivat viime viikolla.

Mikä uskomaton tuuri! Aloimme pikku hiljaa uskoa Karman lakiin; kun teet hyviä asioita toisille, sinullekin tapahtuu hyviä asioita. Nainen sanoi, että voimme asua tässä talossa maaliskuun puoleenväliin saakka, mutta sitten talo täytyy luovuttaa toiselle vuokralaiselle. MUTTA. Pariskunnalla oli toinenkin asunto alle puolen kilometrin päässä. Se on vielä remonttivaiheessa, mutta maaliskuun puoleenväliin mennessä luultavasti valmis. Nainen lupasi tämän kämpän meille loppuajaksi. Toinen talo oli – jos mahdollista – vieläkin hienompi. Vuokra tosin on siinä hieman kalliimpi, mutta ei merkittävästi.

Olemme olleet nyt Australiassa 2,5 viikkoa. Olemme saaneet paljon kavereita ja englannin kieli on kehittynyt huomattavasti. Erityisesti kuullunymmärtäminen on tehnyt vähintäänkin kolmiloikan maailmanennätyksen. Aussiaksenttikin alkaa kuulostaa jo puheelta, ja erityisesti Antti on oppinut käyttämään sitä itsekin. Ystävistä erityismaininnan voisi antaa eräälle porukalle, joka oli viikon verran töissä Canberrassa; Greenpeacen edustajat. Koko sakki oli uskomattoman hienoja ihmisiä ja tulemme varmaan törmäämään heihin vielä jossain vaiheessa. Hostellissa ollessamme tutustuimme muutenkin moniin uusiin tyyppeihin ja kansallisuuksiin. Ties kuinka moni on luvannut majoittaa meidät, jos satumme tulemaan heidän kotimaahansa. :)

Töissäkin menee mukavasti. On mukavaa huomata, että alkaa oikeasti olla hyödyksi ja osaa todella auttaa asiakkaita (plus että ymmärtää mitä he haluavat). Täällä on yllättävän paljon sellaisia lääkkeitä ilman reseptiä saatavana, mihin Suomessa tarvittaisiin resepti. Kaikkein eniten yllättää kodeiini, joka muuttuu elimistössä morfiiniksi, eli ei ole mitään turhaa tavaraa. Muita mieleen juolahtavia ovat mm. pseudoefedriini (kiihdyttää elimistön toimintoja ja mm. aukaisee tukkoisen nenän), salbutamoli (avaava astmalääke) sekä eräs migreenilääke jonka nimeä en nyt muista. Särkylääkkeistä suositaan parasetamolia kun taas Suomessa ibuprofeeni on ykkönen.

Ihmiset ovat tällä keskimäärin mukavampia kuin Suomessa. Lähes kaikki ovat hyvin ystävällisiä. Välillä pomoni on tullut sanomaan minulle ”älä välitä, hän on aina vähän epäkohtelias”, vaikka minun mielestäni asiakas olisi ollutkin huomaavainen. En tiedä miten australialaiset osaisivat sopeutua suomalaiseen apteekkiin töihin. Muutenkin koko apteekkikulttuuri on aivan erilainen. Täällä lääkkeitä saa myydä marketeissa ja apteekit myyvät kaikkea mahdollista roinaa lääkkeiden lisäksi. Apteekissa voi mm. kehittää kuvia tai pyytää virallisen todistuksen siitä, että jonkin paperin kopio on aito. Lääkeneuvontaa saavat antaa myös kouluttamattomat henkilöt, kun taas Suomessa se olisi lainvastaista. Minusta on todella kasvattavaa olla töissä täällä – tämä vaihtokokemus on jo 2,5 viikon aikana antanut minulle enemmän kuin olisin ikinä osannut kuvitella.

Muita satunnaisia juttuja, joita Australiasta tulee mieleen. Täällä on hassuja lintuja. Yksi kuulostaa ihan itkevältä vauvalta. Useat linnut ovat todella kovaäänisiä eivätkä todellakaan kuulosta miellyttävältä. Sen sijaan monet niistä näyttävät todella kauniilta; ei ole mitenkään epätavallista nähdä valkoinen kakadu, jolla on kellertävä töyhtö, istumassa etupihan puussa. Tai punaisia papukaijoja liitelevän taivaalla. Lepakotkaan eivät ole epätavallisia. Ja yksi ilta näimme opossumin kiipeämässä puuhun. Se oli kuin suuri kissa, jolla oli tuuhea tarttumahäntä.

Asioita, joita tulen arvostamaan Suomessa, kun palaan. Lähikaupat. Täällä ei ole lähikauppakulttuuria, vaan keskustassa ja joka lähiöalueella on oma kauppakeskittymänsä. Kunnon suihkut. Vihaan Australian suihkuja, koska täällä pitää pelata erikseen kylmä- ja kuumavesihanan kanssa. Hämähäkit. Täällä on aivan jäätävän kokoisia hämähäkkejä. Osa niistä on myrkyllisiä, osa ei. Vaarallisimpia ovat pienet mustat hämähäkit, joilla on punainen tiimalasikuvio selässä. Yksi yleinen hämähäkki, huntsmen tai jotain sinnepäin, on todella kookas mutta ei onneksi myrkyllinen. Niitä on melko paljon ja ne ovat todella etovia. Leveät pyörätiet. Täällä on todella kapeat kulkuväylät varsinkin lähiöalueilla – tosin niiden vieressä on leveä ruohoalue, jota voi tarvittaessa käyttää ohittamiseen.

Siinäpä tajunnanvirtainen blogipäivitys. See you! :)