Heippa

Täällä sitä ollaan Darwinin lämmössä, mmmmmmmm. Ilmeisesti Suomessa on ollut samanlaisia lämpötiloja mitä täällä että ei nyt aleta aiheesta sen enempää rehentelemään. Mutta, viime blogipäivityksen ja tämän tekstin välissä olemme olleet…

Melbournessa. Tuo kahviloiden mekka (eikä muuten käyty kertaakaan kahvilla) oli kyllä maineensa veroinen, eurooppalaismainen kaupunki. Moni on sitä mieltä että Melbourne hakkaa Sydneyn mennen tullen.

Mitä tähän kommentoi Ulla “uni” Partanen?

“Ei nyt mennen tullen voi sanoa, koska molemmissa on hyviä puolia. Yleisesti ottaen Melbourne oli kyllä viihtyisämpi.”

Antti “tahtoo geologin field assistantiksi” Miikki allekirjoittaa tämän väittämän.

Melbourne on kaupunki, joten teimme siellä kaupunkijuttuja (museoita yms.). Melbournessa kohtasimme jälleen myös Kimin, jonka kanssa vietimmekin muutaman hassun päivän. Kimin kanssa käytiin ihmettelemässä paikallisen lähiön yöelämää ja syömässä ehkä yksi parhaimmista ruoista IKINÄ. Kengurupihvit.

Miten kommentoisit kengurupihviateriaasi, Ulla “mä taidan ottaa päikkärit” Partanen?

“Heheheh, oli aivan mahtava. Paras kengurupihviateriani ikinä, ehkä jopa paras ateriani ikinä. Hullun siistii mättöö.”

Oma henkilökohtainen herkkä hetki tuossa kaupungissa oli käynti Rod Laver Arenalla, jossa pelataan Australian avoimet. Oli hassua nähdä kentät missä ne ukot ja akat oikeasti pelaavat! Tuolla australialaisen tenniksen mekassa oli myös käynnissä hullut alennusmyynnit, jossa laitettiin jos jonkinlaista vaatetta 5n dollarin hintaan. Käytin sitten 20 dollaria ostaen 2 paitaa, takin ja pelishortsit. Mutta mitä mä niillä täällä teen?! No, onpahan varusteet kunnossa kun palailee Suomeen.

Ulla koki oman Melbourne-kohokohtansa (ennennäkemättömän suuresta superlatiivitulvasta päättelin) labrassa. Kyllä. Farmaseutti on aina farmaseutti. Mutta tämä laboratorio ei ollutkaan ihan mikä tahansa MK-2. Tämä nykyisin baariksi muunnettu vanha laboratorio sijaitsi semmoisen graffittikujasokkelon päässä, että jos ei olisi ollut tosi kova luotto respan tytön sanaan, olisimme varmaan juosseet kiljuen pois jo ensimmäisen mutkan jälkeen. Omalaatuinen paikka. Sellainen, johon ei noin vain eksy

Melbournen jälkeen… Adelaide. Taas. Soitto junaihmisille -> ei vapaita paikkoja sunnuntain junaan -> 3 päivää lisää Adelaidessa. Adelaidessa ei oikein hirveän paljoa mitään tehty, paitsi vietettiin juhannusaattoa. Yritys oli kova päästä suomalaiseen malliin telttailemaan jonnekkin, mutta kovien yritysten jälkeen totesimme tuon suunnitelman olevan a) taloudellisesti kannattamaton ja b) käytännössä todella vaikea toteuttaa ilman omaa autoa. Mutta eipä ollut hätä tämännäköinen. Neuvokkaat suomalaiset kun ovat päättäneet telttailla niin nehän prkl telttailee!! Menimme siis hostelliin, otimme huoneen vastaan ja pystytimme teltan hostellihuoneen lattialle. Saadaksemme pientä paikallismaustetta mukaan muuten niin suomalaiseen juhlailtaan, grillasimme kabanossin sijasta krokotiilimakkaraa. Ha!

Adelaidessa näimme jälleen myös vanhat ystävämme Aaronin ja Mattin, joihin on nyt törmätty Canberrassa, Melbournessa ja Adelaidessa. Ei tämä maa ilmeisesti olekaan niin suuri mitä väitetään.

Adelaidesta liikuimme siis eeppisellä Ghan-junalla aina Darwiniin asti. Australian maantietoa tietämättömille tämä tarkoittaa Australian lävistämistä etelästä pohjoiseen. Eikä siinä mene kuin 54 tuntia, hm. Matkalla pysähdyimme Alice Springsissä ja Katherine-joella.

Ja nyt siis olemme Darwinissa, jossa on kyllä oikeasti kuuma koko ajan. Kello on puoli yksitoista illalla eikä tuu mieleenkään laittaa mitään uimashortseja raskaampaa päälle. Huomiselle luvattu ukkosmyrksyä, huu! Darwinissa missionamme on koittaa saada hetkeksi jotain työtä / päästä vapaaehtoiseksi johonkin lähifarmille tekeen pikkuhommia. Saas nähä kuinka äijän käy!!


-Antti joka ei päässyt geologin assistentiksi :(